kirjoitettu & kuvattu 2017 ja 2018

Kaksi pointtia: Kuvia voi jakaa tarkoitushakuisesti. Ruokia voi maistaa elämyshakuisesti.

Millaisia kuvia sinä lähettelet kavereille, sukulaisille ja sosiaaliseen mediaan reissuilta? Luultavasti jokaisella on enemmän tai vähemmän tietoinen some-strategia kuvavalintojen taustalla. On kuumaa tai onnellista tai erityisen kaunista tai huikea tunnelma, eikö? Tai shokeeraavaa? Jotain tunteita pitää kuitenkin yrittää välittää.

Kiinasta, missä olin työmatkalla enkä siis ollenkaan liikkeellä ruoka pääasiana – vaikka valokuvasaaliistani voisi niinkin luulla (luennoidessa ei voinut valokuvailla) – lähetin ensimmäisen valokuvan ystävilleni ehkä yllätysmielessä. He eivät tienneet, että olin Kiinassa. Kuvaterveiseksi valitsin otoksen keittokulhosta, jossa näytti kelluvan jotain siankärsien tapaista. Oikeasti kipossa oli keitettyä lootuksen juurta, mutta hihittelin mielessäni kauhistuneelle reaktiolle, minkä kuva sai aikaan Whatsapp-ryhmämme viesteihin ilmestyttyään.

Seuraavina päivinä lähettelin aina vain ihmeelliseltä näyttävät ruokakuvat. Oli hauska kuulla ystävien ihmettelyä, miten en näänny nälkään reissussa, kun ruoka on niin kummallista. Valintoja, valintoja.

Valinta oli sekin, että halusimme kollegani Matleenan kanssa maistaa ennakkoluulottomasti ja innokkaasti kaikenlaista kiinalaista, mitä tulkki ehdotti. Se kannatti. Makumaailmat olivat monipuolisia, maukkaita, mausteisia; suomalainen ruokalautanen, jolla on vaikka perunamuusia, lohenpala ja salaattia, alkoi tuntua epäuskottavan yksinkertaiselta. Monesti ruoat olivat kauniita, värikkäitä, joskus yksinkertaisesti koristeltujakin, vaikka arkiaterioista oli kyse.

Kiinalainen ruoka on myös terveellistä. Paljon kasviksia, niin maukkaasti valmistettuna, että kukaan ei voi maun takia vieroksua kasvisruokia. Osa ruoista on erityisen terveellisiä – ulkonäöstään huolimatta. Äläkä käsitä väärin: rakastan kiinalaista ruokaa, kaikkea mitä toistakseksi olen maistanut!